Tienposkessa seisoi puolenkymmentä metsästäjää. Aseiden sijasta heillä oli haravat ja kuokat. Elettiin toukokuuta ja aiheena oli riistapeltojen teko. Paikoiksi oli valittu ojien turvepenkkoja ja metsäkoneuria. Alkamassa oli Tesoman Erämiesten ensimmäiset riistapeltotalkoot toistakymmentä vuotta sitten.

Näiden ojapenkkojen ja koneurien pellot olivat hyvin tuottoisia ja riistaa puoleensa vetäviä. Vaikka joitakin peltoaloja alettiin käsitellä jyrsimillä ja peltopinta-alat kasvoivat, niin ojapenkkojen ja koneurien kylvöjä jatkettiin vuodesta toiseen. Peltopinta-alan kasvun myötä kasvoi myös hyöty riistalle. Näinä alkuvuosina pellot tehtiin lähinnä pienriistaa ajatellen, koska silloiset hirvimaat sijaitsivat useamman kymmenen kilometrin päässä.

Nykyisen hirvialueen saaminen aiheutti sen, että riistapelloista tuli monipuolisempia ravinnonlähteitä paikalliselle riistalle. Peltopinta-alat olivat edelleen pieniä, mutta sijaitsivat keskitetymmin hirvialueella ja sen ympärillä muutamia ojapenkkapeltoja lukuunottamatta. Hirvialueesta (joka on myös pienriista-aluetta) tuli riistanhoidollisesti toimintamme keskus. Pienriistaväki ja hirviporukka kun yhdisti voimansa, oli työ tehokasta ja kaikkia palvelevaa. Peltojen yhteyteen tuli nuolukiviä ja passilinjojen raivuussa katkotuista pajukoista tehtiin kerppoja.

Talkooporukkakin kasvoi pariinkymmeneen keväthelteessä hikoilevaan ukkoon ja pariin pojankoltiaiseen. Monesti osa porukasta jatkoi hommia seuraavanakin päivänä, koska peltikattonsa saanut seuran maja tarjosi mahdollisuuden yöpyä lähellä. Likaisena ei nukkumaan tarvinnut mennä, sillä olihan kämpällä "sauna".

Pienimuotoisilla, mutta lukuisilla peltoaloilla jatkettiin pitkään ja menestyksekkäästi aina siihen asti kunnes eräs seuramme jäsen päätti muutama vuosi sitten, että pitäähän tosimiehellä nyt traktori olla. Sillä hetkellä seuramme siirtyi koneellisen maatalouden aikaan. Nykyiset pellot ovat optimikokoisia riistapeltoja, joista hevonkakan voimalla nousee oivaa apetta metsän eläville. Vaikka traktorin ääni onkin vaikuttava riistapeltoja tehdessä, niin silti sieltä kuulee vieläkin haravan suhinaa ja kuokan kolinaa, koska joka paikassa, eritoten kosteikon pelloilla, ei traktorilla ole asiaa.

Alusta asti on riistalle tarjottu eri viljoja ja hernettä. Tänäkin vuonna pelloissa on vanhaa hyväksi todettua yhdistelmää, mutta myös naattinaurista ja hirvi-dianaa. Ehkä heinäkuussa jonnekin pistetään vielä rehuöljyretikkaakin.

Riistapeltotalkoita ei pidetä vain jäsenistön viherpeukaloiden iloksi ja riemuksi, vaan eritoten siksi, että teeret, metsot, pyyt, kyyhkyset, vesilinnut, jänikset, hirvet, kauriit yms. tykkäävät niiden tuottamista herkuista. Onhan se mukava tunne syksyllä kun on juuri korjannut metsän satoa, että minähän sen siemenenkin kylvin.

-MR-
(23.6.2008)