Ajatus eräkämpästä oli jo pitkään muhinut muutamien jäsentemme mielissä, kunnes eräässä kokouksessa toistakymmentä vuotta sitten kämpän hankinnasta tehtiin päätös. Silloin majaa etsittiin asuntopörsseistä, keltaisista pörsseistä ja kaikista muistakin pörsseistä paitsi mustasta pörssistä.

Potentiaalisia vaihtoehtoja löytyikin ja niitä käytiin katsomassa, mutta järjestään kohde oli joko liian pieni tai sijainti huono. Silloin kun sijainti olisi ollut hyvä, niin mökki oli läpimätä. Millään ei tahtonut löytyä sopivaa mökkiä. Vaikka joitain kohteita käytiin katsomassa moneenkin kertaan, niin ei ne siitä parantuneet.
Kämpän etsinnän tuoksinnassa kantautui tieto, että Ylöjärvellä oli elementeistä rakennettu tilapäinen koulurakennus, joka purettaisiin uudisrakenteen tieltä pois. Pikaisten ajatusten jälkeen Tesoman Erämiehet ottivat purku-urakan vastaan. Haastavan hommasta teki sille asetettu aikataulu, jossa pysyminen kirvoitti purkumiehiltä hikipisaran jos toisenkin. Pitkien ja uuvuttavien talkoopäivien jälkeen meillä oli eräkämppä, muttei tonttia.

Mökki-ilmoitusten sijaan alettiin lehdistä etsiä tonttia, johon voisimme tukikohtamme pystyttää. Aikaa kului ennen kuin kriteerit täyttävä tontti löytyi. Tontti sijaitsi lähes ihanteellisella paikalla Parkanon Länsi-Aureessa. Se oli paikalla, joka palvelee kaikkia eräharrastajia: Metsästysmaat lähellä. Sienestämään ja marjastamaan saattoi mennä kävellen. Kalavedet eivät olleet kaukana, esimerkiksi Aurejärven kuha- ja taimenpitoiset vedet ovat vain kävelymatkan päässä (silti auto lienee fiksuin vaihtoehto).

Keväällä moottorisahat lauloivat tontilla ja puita pistettiin nurin. Talkoot jatkuivat talonpohjan muokkauksella ja maanajolla. Kun tontin pohja oli valmis, alettiin elementtejä tuoda tontille, ja maja alkoi kasautua lukuisien talkoolaisten voimin. Tontilta kaadetut tukkipuut sahattiin rakennustarpeiksi ja niitä käyttäen sauna taisi olla ensimmäinen rakenne joka tontille tuli. Aikaa kului ja maja näytti jo majalta. Katto oli harjassaan ja pellitetty. Sisätiloihin lyötiin lattiaa. Myös seinät ja katot saivat paneelinsa. Huone kerrallaan tuli asuttavaan kuntoon. Piippukin muurautui siinä ohimennen.

Rakennusvaihe oli monivuotinen ja seuran jäsenistöä rasittava. Alkuunsa koko projekti eteni lähes räjähtävää vauhtia, mutta mitä pidemmälle se eteni, sitä hitaammaksi työn tahtikin kävi. Koska uutta talkoovoimaa ei saatu piristämään työilmapiiriä, alkoi keskeneräinen kelpaamaan ja rakentaminen koki suvantovaiheen. Suvantovaihe on jatkunut näihin päiviin asti.

Ainahan tämänkaltaisissa paikoissa riittää hommia ja täysin valmiiksi ei näitä voi saada, mutta nyt hiljalleen olisi tarkoitus puristaa sen verran voimia, jotta ns. loppusilaus saataisiin huitaistua.
Helsinkiläinen yhteistyöseura Erä Remut on tuonut majalla tapahtuvaan rakentamiseen uutta puhtia ja rakennusalan ammattitaitoa. Onhan Erä Remujen jäsenistä puolet rakennusmiehiä.
Nyt Erä Remut operoivat tontille saunaa, joka kestäisi paremmin kuin edelliset. Eihän siellä ole saunottu kuin kaksi saunaa valmiiseen kuntoon! Vielä kun oma jäsenistömme valveutuisi ja uusien jäsenten esimerkillä saataisiin kunnon talkoot aikaiseksi, niin monikymmenvuotinen haave eräkämpästä saattaisi toteutua.

Vaikka olen parjannut majaa keskeneräiseksi, niin se ei ole tarkoittanut sitä, etteikö se olisi käyttökelpoinen. Majalla on pidetty useita eräleirejä nuorille. Vaikka nuorten ikähaarukka on ollut kymmenestä ikävuodesta vähän vanhempiin, niin heitä on silti ollut yli 20 per leiri. Majalla on pidetty myös kursseja, peijaisia ja seuran 40-vuotisjuhlat. Kesäisin paikalla on viikonlopun viettäjiä ja talkoolaisia. Syksyisin petipaikkoja käytetäänkin ahkerammin, kun hirvien jahtaajat ja pienriistan perään pyrkijät asettuvat majan suojaan. Talvella majalla on jokusia metsästäjiä ja pilkkihirmuja. Keväällä käyttö vilkastuu kun uusi toimintavuosi starttaa eri talkoiden merkeissä.

-MR-
(2.7.2008)