Kesällä 2007 Metsähallitus uteli seuraltamme mahdollisista veden vaivaamista metsätalousalueista, joille olisi mahdollista perustaa kosteikko. Kuinka ollakaan hirvialueellamme sijaitsi eräs notkelma, joka sai vetisyydellään aikaiseksi koira- ja ajomiehiltä jokusia julkaisukelvottomia lausahduksia. Sitä notkelmaa päätimme esitellä Metsähallituksen projektihenkilölle.

Kun projektihenkilö näki kohteen, hän oli heti sitä mieltä, että kohde noussee toteutuslistan kärkeen. Niinhän siinä kävi, että notkelmassa parveili syksyn tultua jos jonkinnäköisiä tyyppejä aina mittamiehistä moto-kuskeihin ja kaikkea sieltä väliltä. Töiden ollessa käynnissä kävi entistä selvemmäksi, että projekti on yhteinen Metsähallituksen ja seuramme kanssa. Metsähallitus rahoittaa ja teettää työt. Me olemme mukana suunnittelussa ja jälkihoidossa.

Työt sujuivat enemmän kuin huonosti. Pakkasia ei ollut nimeksikään tekemään maasta koneita kantavaa ja aikataulu venyi. Kun notkelma oli vihdoin korjattu puista, oli padon rakentamisen vuoro. Patoja rakennettiin kaksi, altaitakin tuli kaksi. Patojen rakentaminen taisikin olla sujuvin osa kosteikon työstövaiheesta. Samaa ei voinut sanoa veden säännöstelylaitteista, jotka eivät millään tahtoneet pitää vettä altaissa.

Kevät 2008 eteni vauhdilla ja muuttolintuja tavattiin varsin ylhäällä jo huhtikuun alkupuolella, mutta patolaitteet vuotivat useista korjausyrityksistä huolimatta. Huhtikuun alussa seuran aktiivien kesken päätettiin aloittaa vesilinturuokinta viljalla, vaikka vesi ei altaissa tahtonut millään pysyäkään. Se kannatti. Kosteikko, tai siis kuivakko silloin, rupesi keräämään vesilintuja hyvällä menestyksellä (tuolloin lähilammet olivat vielä jäässä).

Kun toukokuun alussa vihdoin patolaitteet saatiin toimimaan, oli kosteikko jo tavallaan valmis. Puuttuihan sieltä vesikasvit ja ulkomuodot olivat aikalailla tehdyn näköiset, mutta siitä eivät vesilinnut välittäneet mitään, koska ruokaa oli saatavilla. Siis noin 60-80 kg viljaa oli tehnyt tehtävänsä ja kosteikko haali vesilintuja yhä lisää.

Touko- ja kesäkuun välillä kosteikolla muodostui useita sinisorsa-, tavi- (ehkä heinätavejakin oli joukossa) ja telkkäpareja. Välillä ruokintaa täydentäessä vesilintujen määrä oli mahtavaa katseltavaa. Kolmattakymmentä vesilintua samanaikaisesti reilun jalkapallokentän kokoisella alalla. Toukokuun aikana havaintoja tehtiin myös kurjista ja pienkahlaajista. Sattui eräs jäsenemme näkemään siellä myös metsähanhen, mutta sitä havaintoa pidettiin lähinnä vitsinä siihen asti kunnes sieltä löytyi kyseisen lajin edustajalle kuuluva siiven käsisulka.

Nyt kesäkuussa kosteikolle on syntynyt uutta elämää. Kosteikon reunoille kylvetyt riistapellot ovat alkaneet kunnolla itämään ja vesilinnut ovat tuoneet poikueitaan sinne, ja lisää poikueita ilmestyy vielä näin kuun alkupuolella. Telkkä-, tavi- ja sinisorsapoikueita on yhteensä 4-7 tällä hetkellä.

Syy kosteikon kykyyn ylläpitää lukuisia poikueita on sen tuottamassa eliömäärässä eli poikasravinnossa ja pinta-alaan nähden suuresta osuudesta alle 0,5m syvää vettä, jossa varsinkin puolisukeltajien on hyvä ruokailla. Kosteikolla ylläpidetty ruokinta vetää puoleensa myös aikuisia lintuja. 13 kpl parvi sinisorsia, 4 telkkää ja 5 tavia vierailee siellä jatkuvasti. Nyt onkin ohjelmassa petopyynti kosteikon ympärillä, jahka saamme sinne lisää loukkuja.

-MR- (2.7.2008)

Viljatalkoot kannatti sittenkin

Viljan haaliminen ja ruokinnan säännöllisyys kosteikolla oli erittäin kannattavaa. Mitä pidemmälle kesä eteni kohti syksyä, niin sitä enemmän kosteikolla vieraili lintuja. Kosteikko toimi kuin imuri ja sen vaikutuksesta läheiset metsäjärvet ja lammet saivat vesilintuja asukeikseen. Elo-syyskuun aikana vesilintuja oli kosteikolla ja lähivesissä suhteellisen reilusti, mutta mitä lähemmäs lokakuuta mentiin, niin sitä vähemmän vesilintujakin nähtiin. Lokakuussa hiljeni kosteikon kuhina täysin. Kasvanut metsästyspaine oli varmasti osasyynä lintujen pois siirtymiseen, mutta se oli ennakoitavissa. Pääasia oli kuitenkin se, että kosteikko tuotti pesueita.

Voihan heinätavi

Loppukesästä kosteikon reunamilla kiikaroitiin pientä puolisukeltajaa metsähallituksen projektimiehen kanssa. Kirkas keli vaikeutti lajitunnistusta ja silloin jäi epäselväksi, että kumpi tavi se oli. Oliko se tavi vai heinätavi. Heinätavi on taveista harvinaisempi ja elinympäristö vaatimuksiltaan hyvin tarkka vesilintu. Varma havainto heinätavista olisi antanut varmuuden kosteikon toimivuudesta selkärankaisten tuottajana. Selkärankaiset vesihyönteiset ovat heinätavin pääravintoa ja heinätavi on muutenkin hyvä indikaattori alueen kelpoisuudesta vesilinnuille. Sillä kertaa lajitunnistusta ei pystytty tekemään, kun pieni vesilintu ui piiloon ja niin jäi varmistus saamatta. Meniköhän paripäivää kun puhelin soi aamutuimaan pilaten hyvät unet. No metsähallituksen mies se sieltä soitteli tohkeissaan, että se oli heinätavi ja sillä on pesue. Saman havainnon teki vielä moni muukin kosteikolla pyörähtänyt, että heinätavit olivat sittenkin kelpuuttaneet kosteikon elinympäristökseen.

Viljaa jäälle

Kosteikon ensimmäinen talvi on taittunut kevääksi. Jääkansi oli vielä lähes yhtenäinen kun kevään ensimmäiset viljat leviteltiin jäälle. Pöhkö fiilis siinä tulee nopeasti kun talvisessa maisemassa levittelee viljaa, mutta tiedot Pirkanmaalle saapuneista paluumuuttajista antoi järkisyyn ja kipinän ruokinnan aloittamiseksi. Viimeinenkin telkänpönttö on paikallaan odottelemassa asukkaita. Nyt enää jännitetään patolaitteiden kuntoa talven jäljiltä. Toivottavasti padot toimivat, eikä remonttiin ole syytä ryhtyä. Heti kun lumet sulaa ja maa pehmenee, niin kosteikon riistapellot on tarkoitus kylvää. Kylväminen täytyy tehdä nopeasti käsipelein, koska koneäänet voivat aiheuttaa liikaa häirintää pesintää suunnitteleville linnuille. Oikeastaan kosteikolla pitäisi välttää ylimääräistä häiriön aiheuttamista ainakin juhannukseen asti. Jos ruokintaa täydentäessä käyttää kulkemiseen kosteikon koneuraa ja välttää koko altaan kiertämistä, niin liiallista häiriötä tuskin syntyy. Jännityksellä jäädään odottelemaan, että millaisia asukkaita tämän kevään tuulet kosteikolle tuo.

-MR- (15.4.2009)